Digiklinikoiden tuottamat palvelut tulee olla erotettavissa aineistoista, jotta digiklinikoiden käyttöä ja käyttäjiä voi ylipäätään tutkia. Olemassa olevat kansalliset rekisteriaineistot mahdollistavat digiklinikoita koskevan tutkimuksen. Tässä tutkijoille suunnatussa kirjoituksessa esittelemme ratkaisun, joka perustuu palveluntuottajan palveluyksikön (SOTE-OID-yksilöintitunnisteet) hyödyntämiseen.
Valtaosa hyvinvointialueista on jo ottanut tai on ottamassa käyttöön digiklinikan tai digitaalisen sote-keskuksen, eli digitaalisen ja usein chat-pohjaisen vaihtoehdon perusterveydenhuollon läsnäpalveluille. Etäasiointi puhelimitse terveysasemalle on jo pitkään ollut yleistä. Jos sinua tutkijana kiinnostaa tehdä rekisteritutkimusta hyvinvointialueiden digiklinikkapalveluista, keskeinen kysymys on, miten erottaa digiklinikkatoiminta puhelinasioinnista terveysasemalle perusterveydenhuollon avohoidon hoitoilmoitusrekisterissä (Avohilmo).
Yhteystapa-muuttuja ei toistaiseksi ole tyydyttävä ratkaisu julkisessa avosairaanhoidossa
Avohilmossa etäasiointia on perinteisesti tarkasteltu yhteystapa-muuttujan (Hilmo-Yhteystapa) avulla. Viime vuosina käytössä ollut luokitus on mahdollistanut etäasioinnin jakamisen kahteen: 1) reaaliaikainen etäasiointi (R52) ja 2) etäasiointi ilman reaaliaikaista kontaktia (R56). Reaaliaikainen etäasiointi sisältää puhelut, videopuhelut ja chat-keskustelut. Etäasiointi ilman reaaliaikaista kontaktia sisältää esimerkiksi kirjeet ja asynkroniset viestit, kuten Apotin Maisa-palvelussa lähetetyt viestit. Digiklinikkatoiminta on pääasiassa chat-palvelua, kun taas puhelin on keskeinen kanava ottaa yhteyttä terveysasemien läsnäpalveluihin. Koska molemmat edustavat reaaliaikaista etäasiointia, digiklinikkatoimintaa ei voi erottaa läsnäpalvelujen puheluista yhteystapa-muuttujan avulla.
Toinen yhteystapa-muuttujaan liittyvä haaste on sen vaihteleva laatu. Olemme julkisten digiklinikoiden Avohilmo-kirjauksia tutkiessa havainneet, että hyvinvointialueiden välillä on vaihtelua siinä, mille yhteystavalle digiklinikkatoiminta kirjataan. Joillain alueilla korostuu yhteystavoista reaaliaikainen etäasiointi, kun taas toisilla alueilla korostuvat ammattihenkilöiden väliset konsultaatiot tai asiakkaan asian hoito. Ainakin yhdellä hyvinvointialueella digiklinikkatapahtumia on kirjattu merkittävissä määrin myös vastaanottokäynneiksi, vaikka vastaanottokäynti on Hilmo-oppaassa selvästi määritelty läsnäkäynniksi. Oma lukunsa ovat ns. irralliset hoidontarpeen arviot, eli Avohilmo-tapahtumat, joissa on hoidontarpeen arviointia kuvaavia tietoja mutta ei käyntiä kuvaavia tietoja – tällöin yhteystapa puuttuu kokonaan.
Yksityisessä terveydenhuollossa yhteystapa-muuttuja on ollut hyödyllinen etäasioinnin ja läsnäkäyntien erottamisessa
Yksityisessä avosairaanhoidossa ja työterveyshuollossa yhteystapa-muuttuja on ollut selkeämpi, sillä näillä sektoreilla ei ole julkista perusterveydenhuoltoa vastaavaa hoidontarpeen arviointia ja ammattilaisten välinen vuorovaikutus (esim. hoitaja–lääkäri-työpari tai tiimimalli) ei ole yhtä yleistä kuin julkisessa avosairaanhoidossa. Näin reaaliaikainen etäasiointi ja vastaanottokäynnit ovat yhteystapa-muuttujan yleisimmin käytetyt arvot. Kuitenkin yksi ongelma pysyy: digiklinikkatoimintaa ei pysty yhteystapa-muuttujan avulla erottamaan videopuheluista tai puheluista.
Yhteystapa-muuttujan luokitusta päivittyi kesällä 2025 ja jatkossa digiklinikka-asioinnin erottaminen yhteystapa-muuttujan avulla voi olla mahdollista
Avohilmossa käytetään Hilmo – Yhteystapa -luokitusta, ja se päivittyi kesällä 2025 siten, että luokitus on nyt etäasioinnin näkökulmasta aiempaa hienojakoisempi sisältäen mm. seuraavat luokat: 1) etäasiointi reaaliaikaisesti ääniyhteydellä (R50), 2) etäasiointi reaaliaikaisesti videoyhteydellä (R53), 3) etäasiointi reaaliaikaisesti chat-yhteydellä (R54), 4) etäasiointi reaaliaikaisesti, tarkemmin määrittele (R47), 5) asiointi kirjeitse (R55), 6) asiakkaan digitaalinen asiointi ilman reaaliaikaista kontaktia (R57) ja 7) asiakkaan digitaalinen asiointi ilman kontaktia ammattihenkilöön (R59). Tämä on digiklinikkatutkimuksen näkökulmasta hyvä asia: onhan valtaosa digiklinikkakontakteista chattia, kun taas valtaosa etäasioinnista läsnäpalveluihin on puheluita (ääniyhteys).
Päivitetyn Hilmo – Yhteystapa -luokituksen saaminen hyvinvointialueiden ammattilaisten päivittäiseen käyttöön voi kuitenkin viedä aikaa, ja tämä edellyttäneet ohjauksen lisäksi muutoksia myös potilastietojärjestelmiin. Kirjoitushetkellä (29.9.2025) uudet etäasioinnin yhteystapaluokitukset eivät ole vielä laajassa käytössä. Vanhalla reaaliaikaisen etäasioinnin koodilla (R52) on vuonna 2025 12,4 miljoonaa tapahtumaa, kun taas uusilla koodeilla (R50, R53, R54, R47, R55, R57 ja R59) on yhteensä vain 0,1 miljoonaa tapahtumaa (lähde: THL; Avohilmo laaturaportti).
Paras ratkaisu tässä ja nyt: palveluntuottajan palveluyksikön (SOTE-OID) avulla voi erottaa monen hyvinvointialueen digiklinikat
Avohilmo-tiedoissa pakollisena kenttänä on palveluntuottajan palveluyksikkö, joka perustuu SOTE-organisaatiorekisterissä oleviin yksiköihin (ns. SOTE-OID-yksilöintitunniste). Digiklinikkatutkimuksen kannalta onni on, että valtaosa hyvinvointialueista on luonut digiklinikkatoiminnalle yhden tai useamman SOTE-OID-tunnisteen, jotka ovat melko helposti tunnistettavissa SOTE-organisaatiorekisteristä (kts. Kuva 1). Esimerkiksi käsittääksemme Lifecare-potilastietojärjestelmässä suorituspaikka-kenttä linkittyy SOTE-organisaatiorekisteriin, eli jos hyvinvointialue perustaa aloittavalle digiklinikalleen erillisen suorituspaikan, myös SOTE-organisaatiorekisteriin pitäisi tulla uusi yksikkö kattamaan uuden digiklinikan palvelutuotannon.
Omassa työssämme tukeudumme vahvasti SOTE-OID-tunnisteisiin, kun pyrkimyksenä on erottaa julkisessa perusterveydenhuollossa digiklinikan palvelutuotanto kivijalan eli terveysasemien palvelutuotannosta. Tällä hetkellä voi sanoa, että hyvinvointialueiden digiklinikoiden palvelu on pääasiassa chat-keskusteluja mutta myös videovastaanottoja, kun taas läsnäpalveluissa eli terveysasemilla reaaliaikainen etäasiointi tarkoittaa lähinnä puheluita. Näin ollen SOTE-OID-yksikön ja yhteystapa-muuttujan yhdistelmällä voi erottaa digiklinikan käynnit terveysasemien palvelutuotannosta (läsnäkäynnit ja puhelut) ja vielä lisäksi yhteystapa-muuttujan avulla voi pyrkiä erottamaan läsnäkäynnit terveysasemilla puheluista terveysasemille.
Valitettavasti kaikkien hyvinvointialueiden digiklinikoita ei liene mahdollista tunnistaa palveluntuottajan palveluyksikön (SOTE-OID) avulla
Kuten yllä todettiin, valtaosa hyvinvointialueista on luonut digiklinikkatoiminnalle erillisen ja helposti tunnistettavan SOTE-OID-palveluntuottajayksikön. Kaikkien hyvinvointialueiden kohdalla näin ei ole. Käsittääksemme taustalla voi olla ajatus, että digipalvelutoiminta ei ole oma erillinen yksikkönsä (digiklinikka) vaan digi nähdään työvälineeksi, jota käyttävät kaikki, eikä niinkään erilliseksi toiminnoksi. Esimerkiksi Kymenlaakson hyvinvointialueen digialustalla palveluntuottaja on joko Kaiku24, jos kyseessä on ensilinjan digikontakti, tai terveysasema, jos potilasta hoitaa hyvinvointialueen ammattilainen. Tällöin digikontakteja voi pyrkiä erottamaan yhteystapa-muuttujan avulla, mutta siihen liittyy monia haasteita, kuten kirjoituksen alussa havainnollistimme.
Listaamme seuraavaksi eräitä alueita, joilla ei käsittääksemme ole käytössä erillistä SOTE-OID-tunnusta digiklinikkatoiminnalle (suuntaa antava, voi olla virheitä): Jämsä, Kristiinankaupunki, Kymenlaakson hyvinvointialue, Kuusiokunnat (Alavus, Kuortane, Soini, Ähtäri), Meri-Lappi (Kemi, Tornio, Keminmaa), Mänttä-Vilppula, Parkano, Siikalatva ja Siuntio. Erillistä SOTE-OID-tunnusta ei käsittääksemme ollut Varkaudessa ja Joroisilla (digiklinikka hankittu Mehiläiseltä, päättyi 4/2023) ja Ylä-Savon sotessa (palvelu loppui vuoden 2024 lopussa). Etelä-Savossa on ollut erillinen digiklinikkatoimintaan viittaava SOTE-OID vasta vuoden 2023 alusta, vaikka digiklinikkaa pilotoitiin alueella jo 2021–2022. Päijät-Hämeessä on ollut erillinen digiklinikkatoimintaan viittaava SOTE-OID vasta vuoden 2023 alkupuolelta, vaikka digiklinikka otettiin osassa aluetta käyttöön jo 2021. Olemme myös käsittäneet, että yksittäisten terveysasemien ulkoistuksissa digiklinikkatoiminnalle ei pääsääntöisesti ole luotu erillistä SOTE-OID-tunnusta.
Lisäksi mainittakoon, että Apotti-kuntien (Helsinki, Vantaa, Kerava ja Kauniainen) tapauksessa asynkronisille Maisa-viesteille ei käsittääksemme ole omia terveysasematoiminnasta poikkeavia SOTE-OID-yksiköitä (Maisa-viesteihin vastataan terveysasemilta).
Palveluntuottajan palveluyksikön (SOTE-OID) tunnistaminen tutkimuskäytössä voi edellyttää suostumusta hyvinvointialueelta
SoteDataLab-hankkeemme käytössä olevien aineistojen käyttöluvat myöntävät THL ja Tilastokeskus ja näitä aineistoja käytetään Tilastokeskuksen Fiona-etäkäyttöympäristössä. Lähtökohtaisesti Tilastokeskus suojaa pseudonymisoimalla kaikki suorat tunnistetiedot ennen aineistojen viemistä etäkäyttöympäristöön, sillä tilastolain mukaan tietoja ei saa julkaista eikä luovuttaa tutkimuskäyttöön siten, että tilaston kohde (esim. henkilö, yritys, organisaatio, jne.) paljastuu. Tämän seurauksena Tilastokeskus lähtökohtaisesti pseudonymisoisi myös SOTE-OID-palveluyksikkötunnisteet.
SOTE-OID-yksiköiden käyttö tutkimuksessa ja tietojen julkaiseminen yksikkötasolla on kuitenkin mahdollista, jos tilastoyksiköltä on saatu suostumus. Yhteydenpidossa Tilastokeskuksen kanssa loimme ratkaisumallin: hyvinvointialue voi antaa kirjallisen suostumuksensa siihen, että sen SOTE-organisaatiorekisterissä olevien palveluntuottajayksiköiden suorat tunnistetiedot ovat tunnistettavissa hankkeen käytössä olevista kansallisista rekisteriaineistoista Fiona-etäkäytössä. Suostumus on rajattu tähän tutkimushankkeeseen, ja käyttötarkoitus kuvataan käyttölupahakemusten liitteenä toimitetussa hankkeen tutkimussuunnitelmassa.
Suostumuksia ei Fiona-käytössäkään välttämättä tarvita, mikäli a) tutkimuksessa on mahdollista tarkastella yksittäisen hyvinvointialueen sijaan usean hyvinvointialueen keskiarvoja tai b) mikäli tietyn palveluntuottajan sijaan tarkastellaan tietyn hyvinvointialueen asukkaiden palvelukäyttöä julkisilla digiklinikoilla (kun mukaan sisällytetään digiklinikat koko maassa). Tutkijat voisivat ensin koostaa Fionan ulkopuolella SOTE-organisaatiorekisteristä kolmen muuttujan taulun: SOTE-OID, sektori ja itse luotu indikaattori siitä, onko palveluntuottajayksikkö julkinen digiklinikka vai ei. Tilastokeskus voisi viedä tämän taulun Fiona-etäkäyttöön ja suojata SOTE-OID-tunnisteet samalla salausavaimella kuin Avohilmo-aineistot. Suostumusta ei myöskään välttämättä (varmista itse) tarvita, mikäli c) tutkimus perustuu Findatan (eikä Tilastokeskuksen) tietolupaan.
Blogin kirjoittajat
Tapio Haaga, Meeri Seppä, Tanja Saxell, Mika Kortelainen, Oskari Nokso-Koivisto, Lauri Sääksvuori ja Alex Kivimäki.
Kiitämme tekstiluonnosta kommentoineita Tuulikki Vehkoa, Heli Suhosta, Merja Korajokea, Tuukka Holsteria ja Sonja Lummetta; Tilastokeskuksen Reetta Salokannelta em. suostumusperusteisen ratkaisun edistämisestä; suostumuksen antaneita hyvinvointialueita sekä palveluntuottajien edustajia (erit. Katja Rääpysjärvi, Jukka Karjalainen ja Kaisa Kujansivu), jotka ovat ystävällisesti vastailleet kysymyksiimme koskien alueiden SOTE-OID-yksiköitä.