SoteDataLab-hankkeen raportissa tutkittiin perusterveydenhuollon digiklinikka- ja etäasiointia sekä julkisessa avosairaanhoidossa, yksityisessä avosairaanhoidossa että työterveyshuollossa. Raportin mukaan julkisen avosairaanhoidon digiklinikka-asioinnin osuus oli suurin pienillä lapsilla, nuorilla aikuisilla, naisilla ja tulojakauman yläpäässä.

Valtaosa hyvinvointialueista on jo ottanut tai ottamassa käyttöön digiklinikan tai digitaalisen sote-keskuksen, eli digitaalisen ja usein chat-pohjaisen vaihtoehdon perusterveydenhuollon läsnäpalveluille. Avohilmo-rekisteriaineistoon perustuvaan tutkimukseen sisällytettiin 837 000 asukasta viideltä hyvinvointialueelta, joilla oli käytössä julkisen perusterveydenhuollon digiklinikka vähintään kuuden kuukauden ajan vuoden tarkastelujaksolla 4/2023–3/2024. 

Tulosten mukaan asiakkuuden yleisyys oli yhteydessä sosiodemografisiin tekijöihin, kuten sukupuoleen, ikään, tulotasoon ja äidinkieleen niin etäasioinnin kuin läsnäkäyntien osalta. Naisilla asiakkuus oli yleisempää kuin miehillä kaikilla sektoreilla. Julkisen sektorin digiklinikka-asioinneissa ylikorostuivat asiakkaina pienet lapset, nuoret aikuiset sekä suomenkieliset. Yksityisessä avosairaanhoidossa ja työterveyshuollossa ylikorostuivat asiakkaina tulojakauman ylempi puolisko sekä suomen- ja ruotsinkieliset, ja etäasioinneissa korostui 0–9-vuotiaiden lasten puolesta asiointi.
Kuvan 1 mukaan digiklinikka-asioinnin osuus asioinneista oli naisilla korkeampi kuin miehillä julkisessa avosairaanhoidossa (17 % vs 11 %) ja etäasioinnin osuus asioinneista oli naisilla korkeampi kuin miehillä työterveyshuollon sairaanhoidossa (54 % vs. 49 %) mutta ei yksityisessä avosairaanhoidossa (21 % vs. 22 %). Iän osalta havainnot eivät juuri poikkea sektoreiden välillä: digiklinikka- ja etäasioinnin osuudessa oli selkeä negatiivinen yhteys ikään, vain 10–19-vuotiaat ovat poikkeus sääntöön. Julkisessa avosairaanhoidossa digiklinikka-asiointien osuus oli suurin 20–29-vuotiailla (25 %) ja matalin yli 70-vuotiailla (6–8 %). Yksityisessä avosairaanhoidossa etäasioinnin osuus oli erityisen korkea 0–9-vuotiailla (jopa 35 %) ja matalin yli 70-vuotiailla (11–12 %).

Kuvan 2 mukaan digiklinikka-asiointien osuus asioinneista nousi tulodesiilin myötä julkisessa avosairaanhoissa (12 % alimmassa desiilissä vs. 19 % ylimmässä desiilissä), kun taas yksityisessä avosairaanhoidossa etäasiointien osuus yllättäen laski hieman tulojen kasvaessa (21 % alimmassa desiilissä vs. 19 % ylimmässä desiilissä). Mahdollinen selitys voi olla, että etäasioinneista erityisesti chat-asioinnit ovat läsnäkäyntejä edullisempia ja edullisempien palveluiden kulutus voi ylikorostua tulojakauman alapäässä. Työterveyshuollossa, jossa palvelut ovat asiakkaalle käytön hetkellä maksuttomia, tulodesiili ei juuri ollut yhteydessä etäasiointien osuuteen. Huomioitavaa on, että kuvassa 2 tulokset esitettiin siten, että ikä- ja sukupuoli oli vakioitu, eli niiden ei pitäisi ajaa kuvassa havaittuja yhteyksiä.

Digiklinikka-asioinnin osuus asioinnista julkisessa avosairaanhoidossa oli siis keskiarvoa suurempi pienillä lapsilla, nuorilla aikuisilla, naisilla ja tulojakauman yläpäässä, mikä lienee linjassa monen ennakkokäsitysten kanssa. Asiakasprofiili julkisella digiklinikalla oli siis kovin erilainen kuin julkisen avosairaanhoidon läsnäkäynneillä, joissa asiakkaina ylikorostuivat tulosten mukaan iäkkäät ja tulojakauman alapää. 

Voidaanko digipalveluilla korvata kalliimpia läsnäpalveluita?

Digiklinikka-asioinnin lisäämistä perustellaan usein sillä, että se saattaa siirtää kalliiden läsnäpalveluiden kysyntää edullisempiin etäpalveluihin. Yksi hankkeemme ydinkysymyksistä onkin, vähentääkö digiklinikan käyttö puheluiden tai läsnäkäyntien määrää eli terveysasemille kohdistavaa painetta ja jos niin kuinka paljon? Vai edustavatko digiklinikkayhteydenotot lähinnä uutta kysyntää, joka ei olisi johtanut yhteydenottoon lainkaan, mikäli digiklinikkaa ei olisi ollut tarjolla? Tätä ja monta muuta kysymystä pyrimme ratkomaan tutkimuksen edetessä. 

Lisätietoa tutkimuksesta

Blogiteksti perustuu SoteDataLab-hankkeen raporttiin (lähdeviite alla), jossa tutkittiin terveyspalvelukäyttöä perusterveydenhuollon eri sektoreilla AvoHilmo-rekisteriaineiston sekä Tilastokeskuksen FOLK-henkilötietoaineiston perusteella. Tutkimus kattoi julkisen terveydenhuollon osalta digiklinikkakontaktit ja läsnäkäynnit, kun taas yksityisen terveydenhuollon (ml. työterveys) osalta mukaan sisällytettiin etäasiointi ja läsnäkäynnit. Tuloksia tulkitessa on huomioitava, että tarkastelussa mukana olevien hyvinvointialueiden välillä on merkittävää vaihtelua siinä, kuinka kattavia Avohilmo-tiedot olivat digiklinikkakäyntien osalta verrattuna hyvinvointialueiden omiin tietoaltaisiin. 

Tutkimusraportti sisältää laajan joukon analyyseja ja tuloksia sekä lisäksi tiiviin kirjallisuuskatsauksen, aineistokuvauksen, arvion käytettyjen aineistojen laadusta sekä arviot tutkimuksellisista rajoitteista ja jatkotutkimuksen mahdollisista suunnista.

Lähdeviite: Haaga, T., Kortelainen, M., Mauno, V., Nokso-Koivisto, O., Saxell, T., Seppä, M., Sääksvuori, L. (2025); Perusterveydenhuollon digiklinikka- ja etäasiointi ja läsnäkäynnit sektoreittain Avohilmo-aineistossa 4/2023–3/2024; työpaperi, tammikuu 2025, https://osf.io/ey7bn

Kirjoittajat: Tapio Haaga, Vivi Mauno, Mika Kortelainen, Oskari Nokso-Koivisto, Tanja Saxell, Meeri Seppä ja Lauri Sääksvuori