Digiklinikoiden tuottavuushyödyt puhuttavat julkisessa keskustelussa, mutta tutkittua tietoa aiheesta on toistaiseksi vähän. Mistä tuottavuuskasvu voidaan saada ja miten digiklinikat eroavat toisistaan?

Hyvin toteutettuna digiklinikka voi mahdollistaa ammattilaisten tuottavuuden kasvun verrattuna puhelin- tai läsnäasiointiin. Ajatellaan tätä ensin puhelimitse tehtävän hoidon tarpeen arvioinnin kautta. Puhelinasiointi on luonteeltaan lineaarista: siinä ammattilainen on vuorovaikutuksessa yhden asiakkaan kanssa kerrallaan. Takaisinsoittopalveluissa ammattilainen soittaa takaisin asiakkaalle ja odottaa, että asiakas vastaa (tai sitten ei vastaa). Seuraavaksi potilas kertoo asiansa (mahdollisesti ammattilaisen näkökulmasta tarpeettomia yksityiskohtia sisällyttäen) ja ammattilainen esittää potilaalle kysymyksiä hoidon tarpeen arvioimiseksi. Osa näistä kysymyksistä on rutiininomaisia. Lopuksi hoitaja antaa hoito-ohjeita tai ohjeistaa jatkohoitoon. Potilastietojärjestelmään kirjaukset ammattilainen tekee manuaalisesti.

Digitaalisuus mahdollistaa edellä kuvatun prosessin tehostamisen monessa kohdassa. Ensinnäkin, asiakas voi täyttää rutiininomaiset esitietokysymykset mobiilisovelluksessa ja asia siirtyy ammattilaisen jonoon vasta kun potilas on esitietojen osalta valmis. Käytännössä toimiviksi todetuilla esitietokysymyksillä voidaan parhaimmillaan tuottaa ammattilaiselle melkein kaikki tarvittava informaatio rakenteellisessa muodossa. Ammattilaisen aikaa vapautuu rutiininomaisten kysymysten kysymisestä tarkentaviin kysymyksiin ja itse hoitoon. Standardoidut esitietokyselyt voivat myös parantaa ja yhtenäistää palvelun laatua, kun asiakkailta kysytään joka kerta jokainen kliinisesti tärkeäksi määritelty kysymys. Lisäksi toimivan esitietoratkaisun avulla myös potilastietojen kirjaamista voidaan osin nopeuttaa automatisoimalla. 

Toiseksi, chat-käyttöliittymä mahdollistaa epälineaarisen toimintamallin, jossa ammattilaisella voi olla samaan aikaan useampia potilaita. Kun ammattilainen on esittänyt tarkentavan kysymyksen yhdessä keskustelussa, hän voi siirtyä lukemaan potilaan vastauksen toisessa keskustelussa sen sijaan että odottaisi asiakkaan vastausta ensimmäisessä keskustelussa. 

Kolmanneksi, chat-käyttöliittymä mahdollistaa erikoistumisen ja harjaantumisen kautta saatavat hyödyt. Joillekin ammattilaisille epälineaarinen työskentely sopii paremmin kuin toisille. Näppäinoikoteiden tai käyttöliittymän avulla ammattilaiset voivat myös vähentää kirjoittamista käyttämällä valmiita fraaseja, jotka esiintyvät rutiininomaisesti keskusteluissa. Ne ammattilaiset, joille epälineaarisuus sopii ja jotka oppivat käyttöliittymän tehokkaan käytön, voivat olla hoidettujen asiakkaiden määrässä mitattuna hyvin tehokkaita digiklinikalla.

Palveluiden järjestäminen ja ammattilaisten kannustimet eroavat toisistaan eri digiklinikoilla

Eri hyvinvointialueiden digiklinikoiden vertailu ei useinkaan ole suoraviivaista, sillä yhtä yksiselitteistä “digiklinikkaa” ei ole olemassa, vaan hyvin keskenään erilaisia digitaalisia palveluratkaisuja. Digiklinikat eroavat usein toisistaan siinä, miten palvelut on järjestetty, millaiset kannustimet työvoimalla on sekä mitkä ovat digiklinikka-alustan ominaisuudet. Uskomme, että näistä tekijöistä voi muodostua merkittäviä eroja niin asiakaskokemuksessa, palveluiden saatavuudessa kuin digiklinikkatoiminnan (kustannus)vaikuttavuudessa ja tehokkuudessa. 

Aloitetaan palveluiden järjestämisestä. Julkisessa perusterveydenhuollossa, kuten terveysasemien kivijalkapalveluissa, on perinteisesti vaadittu hoitajan suorittama hoidon tarpeen arviointi (ns. hoitaja-portinvartijamalli). Digiklinikkamurroksen alussa sekä Meri-Lapissa ja Päijät-Hämeessä julkinen digiklinikka toimi kuitenkin aluksi siten, että asiakas saattoi ottaa yhteyttä suoraan lääkäriin tai hoitajaan ilman hoidon tarpeen arviointia.¹ Kuitenkin vuonna 2023 molemmilla alueilla siirryttiin digiklinikassa perinteisistä terveysasemapalveluista tuttuun hoitaja-portinvartijamalliin.² Käsittääksemme vuonna 2023 tai sen jälkeen käynnistetyissä julkisissa digiklinikoissa, kuten Pohjois-Pohjanmaalla, Kanta-Hämeessä, Itä-Uudellamaalla, Keski-Suomessa, Pirkanmaalla, Pohjois-Karjalassa tai Satakunnassa, on ollut käytössä hoitaja-portinvartijamalli.

Hyvinvointialueiden välillä on vaihtelua myös siinä, onko digiklinikan työvoima omaa vai hankittu ulkopuolelta. Siinä missä oma työvoima tuntenee oman alueen palvelujärjestelmän ja asiakkaat parhaiten, ulkopuolelta hankittu digipalveluihin ja chat-käyttöliittymään erikoistunut henkilökunta taas voinee toimia digiklinikalla tuottavammin ainakin alussa. Esimerkiksi Päijät-Hämeessä digiklinikan palvelut tuottaa Mehiläisen Etälääketieteen keskus, kun taas esimerkiksi Itä-Uudellamaalla palvelutuotanto on omaa. Joillain alueilla, kuten Pirkanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla, on hybridimalli, jossa palvelutuotanto on osin omaa ja osin ulkoa hankittua. Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa hyvinvointialueet tuottavat palvelut yhdessä Kaiku24:n kanssa, jonka ne osin omistavat. 

Digitaalisten palvelujen järjestäminen ja istuttaminen hyvinvointialueen muihin palveluihin on oma haasteensa, jolla voi olla merkittävä vaikutus palvelupolkuun ja sen tehokkuuteen. Esimerkiksi: Pystyykö vastaanottava ammattilainen näkemään digitaalisen oirearvion tuloksen ja esitiedot vai näkeekö tuloksen vain hoidon tarpeen arvioinnin tehnyt hoitaja? Voiko asiakkaan digitaalinen palvelupolku katketa niin, että hänet ohjataankin olemaan yhteydessä paikkaan X puhelimitse – pahimmassa tapauksessa asiakkaan täytettyä  digitaalisen oirearvion, joka ei näy soittokohteen ammattilaisille?

Myös ammattilaisten kannustimet voivat merkittävästi vaihdella. Ammattilaisella, jolle maksetaan suoritteista, on selkeä kannustin hoitaa paljon potilaita nopeasti. Toisaalta ammattilaisella, joka saa kuukausipalkkaa, voi olla enemmän malttia keskittyä yksittäiseen asiakkaaseen. Jo nyt tiedetään, että digiklinikan ammattilaisilla on merkittäviä eroja hoidettujen potilaiden määrässä per tunti. Olennainen kysymyksiä ovat, kasvattaako digi tuottavuuseroja ammattilaisten välillä verrattuna kivijalan toimintaan ja kuinka paljon harjaantuminen, kokemus ja sopivat kannustimet auttavat kasvattamaan ammattilaisten tuottavuutta digissä.

Ammattilaisten tuottavuuden kasvun näkökulmasta keskeisiä kysymyksiä on, 

1) ovatko älykkäät ja käytännössä toimiviksi todetut esitietokyselyt integroitavissa/käytössä alustalla, 

2) pystyykö ammattilainen näppäinoikoteiden tai käyttöliittymän avulla korvaamaan kirjoittamista valmiilla fraaseilla (esim. hoito-ohjeet) ja 

3) automatisoiko alusta kirjaamista potilastietojärjestelmään.

Käsittääksemme kunkin kysymyksen osalta hyvinvointialueiden välillä on merkittävää vaihtelua³ ja sitä kautta toistaiseksi hyödyntämätöntä potentiaalia.

Sirpaleiset potilastietojärjestelmät haastavat hyvinvointialueiden digitaalisia palveluita

Digiklinikka-alustojen markkina on käynyt vilkkaana viime vuosina. Ainakin neljän eri toimittajan digiklinikka-alusta on käytössä hyvinvointialueilla: BeeHealthy, Terveystalo, SAG Flowmedik ja VideoVisit. Hyvinvointialueiden määrässä mitattuna yleisin on BeeHealthyn alusta (Päijät-Häme, Etelä-Savo, Pohjois-Karjala, Pirkanmaa, Kymenlaakso, Etelä-Karjala, Keski-Uusimaa, Keski-Suomi ja Pohjois-Savo). Terveystalolla hyvinvointialueita on kolme (Etelä-Pohjanmaa, Satakunta ja Varsinais-Suomi). SAG Flowmedikin (Pohjois-Pohjanmaa ja Kanta-Häme) sekä VideoVisitin (Keski-Suomi toistaiseksi ja Itä-Uusimaa) asiakkailla digiklinikkatoiminta on myös vakiintunutta.  

Eräs digiklinikkamurrosta hidastanut tekijä on ollut hyvinvointialueiden vaihteleva lähtötilanne potilastietojärjestelmien suhteen. Osalla alueista on ollut perusterveydenhuollossa yksi potilastietojärjestelmä jo ennen hyvinvointialueiden aloitusta, kun taas osalla hyvinvointialueista on ollut lukuisia potilastietojärjestelmiä (eri toimittaja, eri versio tai eri tietokanta). Ammattilaisen näkökulmasta tilanne on haastava, jos kirjauksia pitää tehdä lukuisiin eri tietojärjestelmiin. 

Hyvinvointialueet ovat ratkaisseet ongelman eri tavoin. Osassa hyvinvointialueita digiklinikkatoiminnan käyttöönottoaikataulu on (osin) seurannut sitä, miten alueella on ehditty yhtenäistää tietojärjestelmiä. Pirkanmaalla digiklinikka haluttiin ottaa käyttöön samalla kertaa koko hyvinvointialueella, vaikka potilastietojärjestelmiä oli vielä useita. Ratkaisuna oli, että ammattilaiset kirjaavat vain yhteen potilastietojärjestelmään ja muita potilastietojärjestelmiä käyttävät ammattilaiset näkevät kirjaukset Kanta-palveluiden kautta. Muutaman vuoden kuluttua jokaisella hyvinvointialueella lienee käytössä vain yksi potilasjärjestelmä, mikä helpottaa myös keskitettyä ja koko hyvinvointialueelle tuotettua digiklinikkatoimintaa. Sen jälkeen tuottavuuden kannalta keskeinen kehityskohde on, kuinka automatisoidusti digiklinikan ammattilainen saa tehtyä kirjaukset potilastietojärjestelmään esimerkiksi tekoälypohjaisten esitietoratkaisuiden avulla.

Tuottavuuden lisäksi digiklinikoiden vaikutukset terveydenhuoltojärjestelmään ja sen asiakkaisiin ovat laajat. Mutta ketkä oikeastaan ovat digiklinikoiden asiakkaita? Tähän perehdymme tulevissa blogikirjoituksissa.

Kirjoittajat: Tapio Haaga, Vivi Mauno, Tanja Saxell, Alex Kivimäki, Kaisa Kujansivu, Oskari Nokso-Koivisto, Mika Kortelainen, Lauri Sääksvuori

1. Esimerkiksi Päijät-Hämeen hyvinvointialueen Harjun terveyden ensimmäisen toimintavuoden aikana 2021 yli puolet digiklinikkakontakteista olikin lääkärille. Lähde: https://harjunterveys.fi/wp-content/uploads/2022/06/202206_EHMA_Paijat_Sote_Digital-solutions-1.pdf , luettu 4.11.2024[↩]
2. Lähde: https://yle.fi/a/74-20028754, luettu 5.11.2024.[↩]
3. Kts. esim: https://omahame.fi/fi/w/Älykäs-esitietolomake, luettu 4.11.2024.[↩]